Osa 2. Henkinen Tuki
Istuin Fysiikan tunnilla tylsistyneenä ja viilasin kynsinäni. Istuin parhaan ystäväni Inkerin ja Heidin välissä. Heidi istui, yllätys yllätys hiljaa ja katseli jonnekin kauas ja Inkeri naputteli hiljaisena kirjanpintaa. Meistä kukaan ei selvästikään kuunnellut opettajan selitystä, mutta opettaja ei edes odottaisi sitä, hänelle riittäisi että olisimme hiljaa. Heidi huokaisi hiljaa ja nojasi tuolillaan takana olevaan pöytään.
Inkeri oli meidän ikäinen tyttö, jonka olin tuntenut jo pitkään kun muutimme Berliinistä Hampuriin, hän muutti samalla äidilleen, joka oli eronnut miehestään muutama vuosi sitten. Inkeri ja Heidi eivät oikeen ikinä ole tulleet toimeen. Aina kun Inkeri oli käynyt meillä, Heidi oli sulkeutunut huoneeseensa ja tullut ulos vain pakosta ja kun olimme esim. syömässä Heidi törkki ruokaa ja söi vähän. Inkerin hiukset oli vedettynä lakalla taaksepäin ja hän oli vain 160cm pitkä.
”Hei sara, voinko mä tulla teille täks viikonlopuks äiti lähtee jonnekki seminaariin ja mä en jaksais olla yksin kotona” Inkeri kysyi.
Näin kuinka Heidi lopetti keikkumisen ja tuolinjalat tömähti lattiaan kovaäänisesti. Hän käänsi katseen minuun odottavasti.
Katsoin vuoroin Heidi ja Inkeriä ja mietin vastaustani.
”Joo, kyl se käy. Totta kai se käy” Toistin vielä kuin vakuutelleekseni itselleni että se on ok. Heidin katse muuttui tuimaksi ja hän rupesi tuijottamaan suoraa eteenpäin.
Käännyin Heidin puoleen varovasti.
’’Sori Heidi..’’ ehdin aloittaa mutta koulun kellot keskeytti minut ja Heidi nousi nopeasti ylös.
Koulumme oli nopeasti ohi ja kävelimme kolmistaan kotiin. Heidi potki kiviä jaloillaan ja kuunteli musiikkia kävellen huomattavasti edempänä kuin minä ja inkeri.
”Mennääks tänää baariin. Onks sul viel ne väärennetyt henkkarit?” Inkeri kysyi virnistäen.
”Totta kai” Naurahdin ja kävelimme talomma pihaan. Talo oli tummansininen hirsitalo joka oli järven rannalla. Talon takana kasvoi metsä ja pihassa oli myös tummansinen leikkimökki vanhojen omistajien jäljiltä jossa myös oli kaksi kerrosta. Järven rannalla oli pieni sauna ja pitkä laituri.
Inkerillä oli valmiina meillä yövaatteet ja kaksi vaatekertaa koska oli kuulema aivan liian laiskakantamaan niitä mukanaan joka ikinen kerta.
Väärennetyt henkkarit me olimme saaneet joltain Inkerin tutulta joka oli kirjapainossa töissä. Tai niin minulle väitettiin, olimme käyttäneet henkkareita jo reilusti yli vuoden mutta emme ollet jääneet kiinni vielä kertaakaan. Kerran kyllä meinattiin mutta paettiin ovelasti paikalta sillä hetkellä. Heidille oltiin myös teetetty väärennetyt henkkarit vain sen takia että minun ei tarvitsisi jättää häntä kotiin joka ikinen kerta kun menemme baarin.
Bill PoV.
Säntäilin ympäri taloa hermoromahduksen partaalla etsien kännykkään.
”Missä hemmetissä se on!?” Karjaisin tyhjyyteen ja Tom kurkisti huoneestansa kummastuneena.
”Ooks sä kohta valmis?” Tom kysyi.
”No ku löytäis vittu kännykän saatana!” Manasin Tomille.Oisko se tää?” Tom kysyi ja kaivoin farkkujensa taskuista (Jotka eivät olleet enää niin pohjattomat) kännykkäni.
”Kiitos, kiitos, kiitos. Tom sä oot mun sankariiiii” Huusin ja hyppäsin Tomin kaulaan.
”Keskity sä vaan tyttöihin, ties vaikka tänää nappais” Tom naurahti ja irrottautui minusta.
”Tom, kyllä sä mu kantani tiiät. Mä tahdon rakastua kunnolla”
”Aina toi sama selitys, pidä kerranki hauskaa ja nauti!” Tom huudahti.
”Tom, turhaluulo. Katotaan jos löydän elämäni rakkauden tänä iltana” Naurahdin ja astuin ulos talostamme.
Talo oli valkoinen tiilitalo jossa oli kolme kerrosta, piha oli iso jotta koiramme pystyi juoksemaan siinä vapaana. Taloamme ympäröi korkea, valkoinen puuaita paparazeja varten.
Tom käveli Cadillac Escaladen luo ja minä istuin pelkääjän paikalle. Tom käynnisti autonsa ja lähdimme ajamaan kohti kantabaaria jossa meillä oli varattu oma ”Yksityis-nurkkaus”
Gustav ja Georg oli tulossa samaan baariin mutta vain omilla kyydillään.
Kun saavuimme baarille, ajoimme cadillakin baarin taakse ja parkeeraasimme sen sinne. Baarin musiikki kuului hyvin ulos ja se sai minut innostumaan entistä enemmän.
Pörröni heilui hieman tuulessa ja Tomin rastatkin ”Liikkui levottomina”
Kävelimme tutustu puuovesta sisään ja tervehdimme omistajaa. Istuimme mustille nahkasohille ja näimme Gustavin tulossa meitä kohti kolme olut lasia käsissään. Vilkaisin Gustavin ovi ja näin baarijakkaralla istumassa tytön, tytön joka sai sydämeni hyppäämään muutaman lyönnin yli ja pienen hymyn nousemaan kasvoilleni.
